Elizabeth Gilbert – Tyttöjen kaupunki

Gummerus, 2020 

Suomentanut Taina Helkamo

Sivuja 496

Jos kaipaat luettavaksi ahmittavaa ja mahtipontista Hollywood-pläjäystä, valitse tämä kirja. Tyttöjen kaupungissa riitti aistikkuutta, draamaa, glamouria, parrasvalojen loistetta ja seksiä. Ajattelin aluksi kirjoittaa, että kirja sisälsi romantiikkaa, mutta se ei oikeastaan ole totta. Tämä kirja ei ole romanttinen, mutta seksiä siitä ei silti puutu. Tyttöjen kaupunki on ennemminkin täynnä vielä 1940-luvulla paheksuttuja tapoja elää. Varsinkaan naiset eivät saaneet vielä tuohon aikaan elää kovin vapaasti vaan, avioliitto oli elämän ainoa ja tärkein tavoite.

Viviania ei avioliitto juurikaan kiinnosta, mutta ei myöskään opiskelu, töiden tekeminen tai oikein mikään muukaan vastuullinen. Häntä kiinnostavat vaatteet ja hän onkin hyvin taitava ompelija. Hänet potkitaan pihalle collegesta, mikä on Vivianille helpotus, mutta vanhemmille järkytys. Vivianin vanhemmat lähettävät tytön New Yorkiin Peg-tädin luokse tavoitteenaan toivottavasti löytää elämälleen jokin suunta. Peg-täti osoittautuu kuitenkin kaikkea muuta kuin vastuulliseksi lapsenlikaksi. Peg pyörittää lähes rietasta burleskin tyyliä muistuttavaa teatteria New Yorkin työläisväestölle. Vivian rakastuu teatteriin heti ja ajattelee jo, että tässäkö on maailma, jonne hän kuuluu.

Tyttöjen kaupunki oli hyvin vaikuttava lukukokemus. Se oli minun mielestäni jopa hieman epätavallinen teos jättäessään pois miehen ja naisen välisen romantiikan kaikkine kliseineen ja keskittyen sen ajan yhteiskunnasta poikkeavan naisen haluihin. Viviania ei nimittäin kiinnosta joutua avioliittoon palvelemaan miestä, vaan hän haluaa elää vapaana ja villinä. Hänen nuoruutensa New Yorkissa onkin villiä juhlimista sisältäen paljon alkoholia ja miehiä. Tyttöjen kaupunki kyseenalaistaa avioliiton ja siihen pyrkimisen tavoitteellisuuden. Se kyseenalaistaa ajatuksen, että nainen olisi epäonnistunut, jos hän ei menekään naimisiin ja hankkisi lapsia. Lopulta tarina Vivianista on myös kasvutarina lapsesta aikuiseksi ja oman tien löytämisestä. Se on tarina järkyttävän virheen tekemisestä ja lopulta siitä ylipääsemisestä ja itselleen anteeksi antamisesta.

Minun on myönnettävä, että itselleni kirjan päähenkilön villi elämä oli hieman liikaa, enkä voinut samaistua hänen elämänsä arvoihin. Vivianin haluttomuus kouluttautua ja lapsellinen sekoilu ärsytti minua pitkään ja olin vähällä jättää kirjan kesken. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin, koska kirjan puolessa välissä olin ihan myyty. Tyttöjen kaupunki on sellainen kirja, joka kerjää tulla mukautetuksi elokuvaksi. Tämä tarina on pakko saada nähdä ja kuulla valkokankaalla. Tyttöjen kaupunki on niin täynnä parrasvalojen loistetta, että kokemus jää melkein jopa vajaaksi, jos sitä ei joskus saa kokea myös elokuvana. Kirja on täynnä tajunnanräjäyttäviä kohtauksia teatterin esityksistä, kaikki äänet, asut, näyttelijät ja musiikki on kuvailtu niin elävästi, että kaiken melkein näkee edessään. Mutta vain melkein. En malta odottaa Tyttöjen kaupungin elokuvaversiota.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *