Silloin tällöin onnellinen

Gummerus, 2020

Antti Rönkä & Petri Tamminen – Silloin tällöin onnellinen

Luin tätä kirjaa aluksi vauhdilla, mutta tajusin pian, että tämä kirja luetaan nautiskellen. Halusin vain säästellä ja säästellä sitä ja makustella hienoja lauseita. Odotellessani täydellisiä hetkiä lukea kirjaa, huomasin instagramin täyttyvän nopealla tahdilla Silloin tällöin onnellisen arvosteluista. Kaikki rakastivat tätä kirjaa, eivätkä syyttä.

Silloin tällöin onnellinen on hätkähdyttävän rehellinen kirjeenvaihto isän ja pojan välillä. Isä ja poika keskustelevat ihan neutraaleista aiheista; kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, lukemisesta, mutta myös hyvin raskaista aiheista, kuten peloista, häpeästä, epäonnistumisesta ja maailmanlopusta. Isä ja poika sanovat kirjeitse toisilleen asioita, joita ei ehkä pystyisi sanomaan kenellekään kasvotusten. Varsinkaan omalle isälleen tai pojalleen. He keskustelevat asioista niin kaunistelematta ja peittelemättömästi, että se tuntuu minusta lukijana vapauttavalta. Heidän teksteissään on jotain niin samaa ja silti jotain niin erilaista.  Röngän kirjeiden lukeminen tuntuu sellaiselta rennolta lipumiselta tyynellä joella veneeseen luottaen. Tammisen tekstin äärellä minusta tuntuu aika lailla päinvastaiselta. Joki muuttuu kuohuvaksi koskeksi ja venettä on vaikeampi hallita ja samaan aikaan joku huutaa korvaani, että ”Koita nyt soutaa!”. Kirjan loppua kohden kuohunta alkaa tasaantua ja tunnelmakin muuttuu. Seison pystypäin veneessä ja ääni kuiskaa korvaani ”Näytä tietä”.

Silloin tällöin onnellinen on täynnä niin loistavia ajatuksia, ettei niitä voi siteerata kaikkia. Pitäisi siteerata lähes koko kirja. Minulle lukemisessa kaikkein tärkeintä on saada kokea vahvoja tunteita ja saada oivaltaa jotain uutta tästä maailmasta, muista ihmisistä tai itsestäni. Tämä kirja antoi minulle tätä kaikkea. Seuraavat lainaukset kirjasta olivat minulle kaikkein tärkeimmät.

”Aina kun syytös on harhaa, oman mielesi tuotetta, voit tunnistaa sen harhaksi siitä, että sitä vastaan ei oikein osaa puolustautua. Kun taas siinä tapauksessa, että maailma ihan oikeasti väittäisi, että olet huono ja että kaikki on sinun syytäsi, sen tunnistaa siitä, että haluat väittää vastaan.” Petri Tamminen

”Ehkä nuoruus nimenomaan on vakavuuden aikaa, ei aikuisuus. Aikuisuus on sitä että tajuaa, ettei kaikki ole niin vakavaa. Että riittää kun kelpaa yhdelle ihmiselle. Tai edes itselleen.” Antti Rönkä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *