Ann-Christin Antell – Puuvillatehtaan varjossa 1. osa

Gummerus 2021

sivuja 328

 

Odotin tämän kirjan ilmestymistä innolla, koska se kiinnosti minua monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että sen tapahtumat sijoittuvat 1800-luvulle, mutta vieläkin enemmän siksi, että sen tapahtumat sijoittuvat ihanaan kotikaupunkiini Turkuun. Vielä kun kirjan on kirjoittanut Turun kauniissa pääkirjastossa työskentelevä kirjastonhoitaja, olin kirjalle aivan myyty jo ennen lukemista. Odotukset kirjalle olivat siis korkealla ja se on aina hieman vaarallista, koska pudotus on kova, jos kirja ei vastaakaan odotuksiin. Onneksi tämän kirjan kanssa ei käynyt niin.

Puuvillatehtaan varjossa on ensimmäinen osa Puuvillatehdas-sarjaa, jonka päähenkilö Jenny Malmström elää 1800-luvun Turussa. Hän on jäänyt aikaisin leskeksi ja menettänyt esikoisensa synnytyksessä. Elämä ei ole kohdellut häntä silkkihansikkain, mutta hän näkee silti asioiden valoisan puolen ja häneltä riittää sydäntä vähempiosaisille. Jenny vaikuttaa Rouvainyhdistyksessä, joka tekee paljon hyväntekeväisyystyötä ja tätä kautta hän päätyy tapaamaan menestyksekkään puuvillatehtaan pojan Fredrik Barkerin. Ensitapaaminen Fredrikin kanssa päättyy kuitenkin ikävissä tunnelmissa ja Jenny on varma, että ei enää ikinä tahdo nähdä vilaustakaan miehestä. Toisin kuitenkin käy ja kohta Jennyn perässä juoksee kosija, jos toinenkin.

Aivan rakastin tätä kirjaa. Tämä oli sellainen kirja, jota haluaa säästellä ja samaan aikaan ahmia se yhdeltä istumalta. Ann-Christin Antell kuvailee 1800-luvun Turkua todella uskottavasti ja kauniisti ja pystyin näkemään tapahtumapaikat selkeästi mielessäni. Tekstissä keskitytäänkin paljon ympäristön ja 1800-luvun elintapojen kuvailuun. Erityisen eläväksi tapahtumapaikat tietysti tulevat, kun olen käynyt ja asunut samoilla seuduilla. Päähenkilö Jenny on mitä rakastettavin hahmo. Hän on pelkkää lähimmäisen rakkautta, kunnollisuuden perikuva ja tasa-arvon kannattaja. Hänen ajatuksensa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ja naisten koulutuksesta ovat radikaalit tuohon maailmaan aikaan ja hän saakin osakseen paljon paheksuntaa. Niin paljon kuin Jennystä pidinkin, jäin kaipaamaan vieläkin syvempää kuvailua Jennystä ja hänen tunnemaailmastaan. Olisin halunnut päästä myös erityisesti Fredrik Barkerin pään sisään ja lukea tarinaa hänenkin näkökulmastansa.

Puuvillatehtaan varjossa on taidokas, tunnelmallinen ja hyvin koukuttava sarjan avausteos. Se on ihanan romanttinen, lämminhenkinen ja aivan kuin se olisi kirjoitettu 1800-luvulla. Antell käyttää tekstissään sellaisia sanoja, joita ei nykykielessä enää juuri tapaa tai joiden merkitys on muuttunut. Vanhahtavat käsitteet ja Turun murre saavat tarinan istumaan niin hyvin tarinan tapahtumapaikkaan ja aikaan. Juoni on niin hykerryttävän herkullinen kilpakosijoineen, että kirjaa ei pysty laskemaan käsistä ja loppuratkaisua siitä, kenet Jenny lopulta valitsee vai valitseeko, ei malta odottaa. Tarina ei ole kuitenkaan vain romanttinen, vaan hyvin koskettava ja käsittelee tärkeitä aiheita kuten naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, naisen asemaa vain vaimona ja äitinä ja naisten oikeutta opiskella. Aivan ihanasti tarinassa nousee myös esille lähimmäisen rakkaus ja vähempiosaisten auttaminen.

Tämä kirja menee suoraan parhaimpien lukemieni kirjojen joukkoon, enkä malta odottaa milloin pääsen taas palaamaan Jenny Malmströmin maailmaan.

”Kun Virkku oli taivaltanut taipaletta puolisen tuntia, he saapuivat Turun kaupunkiin. Nikolaintorin keskellä kohosi Tuomiokirkko, jonka tornin korkeus hämmästytti joka kerta. Jenny taivutti päätään ja tähyili korkeuksiin. Hakkiset pitivät aikamoista mekastusta tornissa, välillä ne pyrähtivät lentoon suurina mustina parvina. Virkun kaviot kajahtelivat mukulakivetystä vasten, kun he ohittivat kirkon.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *