Nina George – Pieni bistro Bretagnessa

Bazar 2018

Suomentanut Veera Kaski

Sivuja 317

Pieni bistro Bretagnessa on aivan ihastuttava kirja. Se oli juuri sopivan kevyttä, romanttista ja kaunista luettavaa tähän ikävään ja outoon kevääseen. Jo kirjan kaunis kansi vie ajatukset aurinkoiselle rannalle, kohti ihania ranskalaisia nautintoja. Ja niitä tämä kirja todellakin tarjosi: aurinkoa, merta, musiikkia, ruokaa, viiniä ja romantiikkaa.

Tarina alkaa 60-vuotiaasta saksalaisesta Mariannesta, joka aikoo ensimmäistä kertaa elämässään päättää itse asioistaan. Hän on päättänyt hypätä Seineen ja hukkua. Hänet kuitenkin pelastetaan, ainakin hänen fyysinen kehonsa. Mariannen mieli on musta ja murtunut, eikä itsemurhayritys tuonut hänelle vapautusta. Haavekuva kauniista Bretagnesta saa hänet karkaamaan sairaalasta ja tavoittelemaan elämältä vielä jotain.

Minua kiehtoi Nina Georgen taito kirjoittaa äärimmäisen kauniita kohtauksia. Kohtauksia tapahtumista, jotka näin edessäni kuin elokuvana ja joihin pystyn vielä lukemisen jälkeenkin palaamaan. Edelleen jotkin tapahtumat näkyvät mielessäni kaikkine yksityiskohtineen ja pystyn kuvittelemaan kaikki värit, liikkeet, kasvot ja jopa tuoksut ja maut. Nina George kuvaa niin taitavasti tarinan yksityiskohtia ja saa haluamaan olla osana tarinaa. Istumaan rantaravintolaan siemailemaan viiniä, syömään ostereita ja kuuntelemaan meren kuohuntaa.

”Marianne matki miehen aiempaa elettä. Osteri huulille, pää taakse, imaisu. Hän maistoi merivettä, hän maistoi pähkinää, hän maistoi jotain simpukkaista, ja nenään tuntui tiivistyvän tuoksu kaikesta siitä, mitä hän silmissään näki ajatellessaan merta. Kuohua, aaltoja, pärskeitä, meduusoja, suolaa, korallia ja kisailevia kaloja. Aavaa ja loputtomuutta.”

Pieni bistro Bretagnessa ei ollut vain kaunis kuvaus idyllisestä ranskalaisesta maalaiskylästä vaan tarina oman tien ja itsensä löytämisestä, irti päästämisestä ja elämän voittamisesta. Kaikki tämä tapahtuu monenlaisten nautintojen ja ihmisten ympäröimänä. Kirja viliseekin mielenkiintoisia, hauskoja, erilaisia ja erityisen intohimoisia henkilöhahmoja. Tarinan edetessä ei selvitellä vain Mariannen elämän sotkuja, vaan siinä sivussa myös monet muut sotkut.    

”Simon muisti, mitä isä oli sanonut, kun hän oli marissut meren kovakouraisuutta, hurjuutta, arvaamattomuutta: ”Paras kun opettelet rakastamaan sitä, poika. Rakasta, mitä teet, mitä ikinä se onkin, silloin pärjäät kyllä. Koet kärsimystä, mutta kärsiessäsi tunnet, ja tuntiessasi sinä elät. Elämään tarvitaan vaikeuksia, muutenhan sitä ihminen on kuollut!”

 

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin:

  1. Kirjassa pelastetaan ihminen
  2. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
  3. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
  4. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
  5. Kirjassa on isovanhempia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *