Ruth Hogan – Kadonneiden tavaroiden vartija

Bazar, 2020
Sivuja 335

Olin hurjan innoissani saatuani tämän kirjan kirjastosta, enkä meinannut malttaa odottaa iltaan asti, että pääsen lukemaan. Kun aika viimein tuli, varustauduin lämpimällä peitolla, kupillisella teetä, vihkosella ja kynällä omaan lukunurkkaukseeni. Olin varma, että saan poimia mainioita ajatuksia vihkooni jo ensimmäisiltä sivuilta. Toisin kuitenkin kävi. Todella pahasti. Luettuani ensimmäiset sata sivua, harkitsin kirjan jättämistä kesken.

Kadonneiden tavaroiden vartija kertoo vanhasta kirjailijasta Anthony Peardewista, joka keräilee ihmisten hukkaamia tavaroita. Esineet hän tuo kotiinsa ja kirjoittaa jokaiseen esineeseen, milloin ja missä hän on sen löytänyt. Hänellä on niitä jo hyllymetreittäin. Laura on Anthonyn kodissa töissä, hän on Anthonyn apulainen niin oikolukijana kuin kokkinakin, mutta myös Anthonyn rakas ystävä. Laura on eronnut aviomiehestään ja kärsii yksinäisyydestä. Neljäkymmentä vuotta aiemmin Eunice on päässyt töihin pieneen kustantamoon, ja hän on palavasti rakastunut pomoonsa.

Kirjan tarina kadonneita tavaroita keräilevästä vanhasta kirjailijasta on heti kiinnostava ja erikoinen. Ja olin todella sellaisen hyvän mielen ja romanttisen kirjan tarpeessa, kun tätä aloin lukea. Odotukseni olivat korkealla, mutta jouduin pettymään. Vaikka tarinan aihe on mielenkiintoinen, niin mikään muu tässä kirjassa ei sitten ollut.

Henkilöhahmot on kuvattu hyvin pintapuolisesti ja myös yksipuolisesti. Toiset hahmot ovat hyviä ja toiset pahoja. Hyvä ihminen on hyvä koko tarinan ajan ja paha on paha. Vaikka kyseessä on kevyt hyvän mielen kirja, eikö henkilöhahmot voi silti olla paljon syvällisempiä? Eikö heissä voi olla enemmän säröjä, jotta he tuntuisivat todellisemmilta? Lisäksi Laura ja Eunice ovat mielestäni hyvin samankaltaisia hahmoja. Onnistuin jopa kerran sekoittamaan heidät keskenään ja piti oikein keskittyä, että liittäisin oikean hahmon oikeaan kontekstiin.

Tarina kulkee kertoen vuoroin Laurasta ja vuoroin Eunicesta. Laurasta ja hänen elämästään selvästi enemmän. Välillä pääjuoni keskeytyy lyhyisiin pätkiin Anthonyn kirjoittamista tarinoista kadonneiden esineiden takana. Minua tämä seikka häiritsi kovasti. Aluksi se oli kiinnostavaa, mutta kuitenkaan nämä katkelmat eivät liittyneet mitenkään pääjuoneen ja olisin vain halunnut hypätä niiden yli. Kerronta tuntui kovin sekavalta ja kesti ainakin kirjan puoliväliin asti, ennen kuin aloin kiinnostua siitä, miten tämä kirja päättyy. Kerronnassa häiritsi myös tunteettomuus. Tähän esimerkkinä erään henkilöhahmon kuolema. Odotin kyyneleitä, masentuneisuutta ja surua monen sivun verran. En saanut oikein mitään. Surullinen tapahtuma käsiteltiin nopeasti ilman voimakkaiden tunteiden kuvausta.

Kadonneiden tavaroiden vartija oli minulle pettymys, mitä tulee kevyisiin hyvän mielen kirjoihin. En saanut kokea voimakkaita tunteita tai edes vatsanpohjaa kutkuttavia hetkiä tämän kirjan kanssa ja rämmin sen läpi, enkä enää edes tiedä miksi viitsin.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin:

21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *